Sateenkaaripariskunnat kaipaavat apua ja tukea siinä missä ns. valtaväestöönkin kuuluvat pariskunnat. Joskus vain avun hakeminen saattaa tuntua ylivoimaisen vaikealta, eikä välttämättä oikein edes tiedä, mistä apua lähtisi hakemaan. Sateenkaarevilla pareilla saattaa olla jopa ammattiauttajien edessä sellainen olo, että on jotenkin ns. todisteltava sateenkaarevan parisuhteen onnellisuuden ja toimivuuden olevan mahdollista. Tässä asetelmassa on vaikea lähteä hakemaan apua. Ja mistä sitten tietää, kuka ammattiauttaja meidät osaa kohdata?
Vaikka sateenkaarevien parien olemassaolosta ja haasteista jo tiedetään, siltikin joidenkin ammattiauttajien ja terapeuttien ajatus saattaa olla ”Pariskunta kuin pariskunta; eihän sillä ole väliä onko hetero- vai homopari. Ongelmat ovat samanlaisia ja samoilla menetelmillä voidaan heitä tukea.” Näin tosiaan myös monissa ammattiauttajien käymissä koulutuksissa edelleen opetetaankin; silloin kun koulutuksessa jollain muotoa edes sivutaan sateenkaarevia pareja. Tämä ajatus on useasti hyvää tarkoittava ja sillä ehkä pyritään ilmentämään yhdenvertaista asiakaskohtelua ja ammattiauttajan omaa arvoliberaaliutta. Toisaalta ajatus on myös sellainen, että se voi suoda terapeutille mahdollisuuden ns. antaa itselleen luvan olla hankkimatta lisäperehtyneisyyttä sateenkaarevien parien kanssa työskentelyyn.
kuva: Debbie Chialtas
Totuus saattaa osoittautua käytännön asiakastyössä ja myös tutkimusten (esim. Simon, 2011) valossa kuitenkin monimutkaisemmaksi ja edellä kuvattu lähestymistapa saattaakin osoittautua kovinriittämättömäksi. Näin voi käydä esimerkiksi mies- tai naisparin kanssa, tai työskenneltäessä sellaisen pariskunnan kanssa, jonka toinen osapuoli on transsukupuolinen tai ilmentää jotenkin muuten sukupuolen moninaisuutta. Toki nämä pariskunnat saattavat kohdata aivan samoja ongelmia kuin ns. valtaväestöön kuuluvat pariskunnatkin, mutta sen lisäksi heillä saattaa olla sellaisia erityisongelmia ja huolenaiheita, jotka ovat nimenomaisesti sateekaarevalle pariskunnalle aintulaatuisen tyypillisiä.
Jotta terapeutti pystyy asiantuntevasti ja alakulttuurisensitiivisesti auttamaan ja tukemaan sateenkaarevia pareja, hänen tulee olla perehtynyt nimenomaisesti niihin haasteisiin, joita nämä pariskunnat kohtaavat. Terapeutin tulee tuntea ja ymmärtää laajemmin sitä sosiaalista kontekstia, jossa nämä pariskunnat elävät, sekä niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän ympäristöönsä myös yhteiskunnallisesti. Sateenkaarevien parien parisuhteessa elämisen tavat ja normit ovat monen kirjavia, eikä parisuhteille ole olemassa ns. valmista kaavaa, jonka normien tai roolimallien mukaan ollaan ja eletään. Tämä valtava voimavara voi myös tuoda mukanaan sellaisia haasteita, joita ns. valtaväestöön kuuluvilla pariskunnilla ei ole. Nämä ovat asioita, joista sateenkaariparia tukevan terapeutin tulee olla perillä. Muuten vaarana on se, että sateenkaariparin terapiaprosessi typistyy ainakin ensi alkuun siihen, että pari päätyy ”kouluttamaan” ja ”valistamaan” auttajaansa, tutustuttaen tätä esim. omaan alakulttuuriinsa.
Sateenkaarevia pareja on monenlaisia. Suhteet voivat olla pitkiä tai lyhytkestoisia. Osapuolet voivat olla saman ikäisiä tai ikäerot voivat olla suuriakin. Suhde saattaa olla monogaminen tai ns. avoin suhde – mikä taas saattaa eri pariskunnille tarkoittaa kovinkin erilaisia asioita. Seksillä ja seksuaalisuudella saattaa olla keskeinen tai vähemmän keskeinen merkitys pariskunnalle. Joka tapauksessa sateenkaarevan parin kanssa työskenteleminen vaatii terapeutilta erityisasiantuntemusta siitä, minkälaisia erilaisia olemisen ja elämisen tapoja on olemassa ja miten niitä ilmennetään. Sateenkaarevat parisuhteet eivät ole yksinkertaisesti heterosuhteiden ns. perinteisten mallien toisintoja (mitä tällä sitten ikinä tarkoitetaankin). Monimuotoisuuttahan on yhtä lailla heterosuhteissakin.
Toisinaan suhdeasioissa työskennellään myös toisenlaisen kokoonpanon, kuin pariskunnan kanssa. Monirakkaudelliset tai polyamoriset suhdekokoonpanot ansaitsevat aivan yhtä lailla apua ja tukea suhteensa ylläpitämiseen ja suhteen karikoiden yli pääsemiseen. Monirakkaudelliset suhteet on myös osattava terapeutin erottaa ns. avoimista suhteista, toki ensisijaisesti kuunnellen, miten kyseiset ihmiset itse nämä asiat ymmärtävät.
Sateenkaarisohvan vastaanotolla on tilaa tulla kohdatuksi juurikin omassa suhdekokoonpanossa ja saada arvostusta oman suhteen niille asioille, joita siinä arvostetaan ja pidetään tärkeinä. Näiden rakennuspalikoiden löytymiseen ja kokoamiseen voi asiantunteva terapia-apu tulla suureksi helpottavaksi tekijäksi!
Lähteet, joihin tekstissä on viitattu:
Simon, G. (2011). Working with people in relationships. Teoksessa Davies, D. & Neal, C. (toim.). 2001. Pink Therapy: A guide for councellors and therapists working with lesbian, gay and bisexual clients. Berkshire: Open University Press.
