Tässä tekstissä pyritään kuvaamaan, minkä takia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asiakkaiden kohtaamiseen vaaditaan erityisasiantuntemusta vastaanottotyöskentelyssä. Tekstissä käytetty lyhenne SSM viittaa käsitteeseen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuus. Niinikään termi SSM-asiakas viittaa seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuutta edustavaan asiakkaaseen. Teksti pohjautuu psykologi Aleksi Jalavan kirjoittamaan tekstiin, johon voi laajemmin perehtyä tällä sivustolla esitellyssä kirjasessa.
kuva: Daniel Burt
Psykoterapian saralla ollaan Daviesin (2011) mukaan jo vuosia tunnistettu tarve monikulttuuriseen ja -etniseen tietoon ja osaamiseen. Sen sijaan seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuuden teemoja käsitellään psykoterapia-koulutuksissakin valitettavan vähän. Useimmissa psykoterapian alan koulutuksissa ja kurssituksissa tarkastellaan yksilönkehitystä, seksuaalisuutta, sukupuolisuutta, parinmuodostusta, perhe-elämää ja ihmissuhteita pelkästään hetero-seksuaalisesta kontekstista käsin. Malley & Tasker (2007) vastuuttaisivat koulutusorganisaatioita ensiksikin tunnistamaan tämän tematiikan hallitsemisen tärkeyden ja toiseksi avustamaan koulutettavia sen omaksumisessa. Merkittävä osa potilaista on nimittäin seksuaali- ja / tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, joiden palvelemiseen tarvitaan koulutusta ja tietoa.
Tämä kuvattu ilmiö on edelleen läsnä myös suomalaisissa psykoterapiakoulutuksissa, joissa seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden monimuotoisuuden teemoja useasti sivutaan ehkä vain pintapuolisesti, jos ollenkaan. Tarkastelun näkökulma saattaa myös edelleen olla tiedostamattoman heteronormatiivinen, ellei psykoterapia-kouluttaja ole tehnyt merkittävää perehtymistyötä tematiikkaan liittyen sekä lisäksi työskennellyt omassa terapiassaan ja työnohjauksessaan omien arvojensa ja normiensa tutkailemisen parissa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien potilaiden erityis-tarpeet huomioiva työskentely on Perlmanin (2003) mukaan psyko-terapiakoulutuksissa lähes tuntematonta. Edelleen pitkän aikaa Perlmanin tutkimuksen julkaisun jälkeen tilanne on jokseenkin muuttumaton. Silloin kun teemaa sivutaankin, sitä yleensä käsitellään pienenä osana yleisempää vähemmistötematiikkaa - tai pelkästään seksuaalisuuden näkökulmasta osana seksuaalisuuden yleisempää käsittelemistä. Psykoterapeuttiselle erityisosaamiselle tämän asiakas-ryhmän kanssa on tarvetta, sillä lukuisten tutkimusten mukaan (esim. Bradford, Ryan & Rothblum, 1994; Cochran, Sullivan & Mays, 2003; Jones & Gabriel, 1999; Morgan, 1997; Herman, 1994 sekä Hughes ym, 1997) seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset käyttävät psykoterapiapalveluita suhteessa enemmän kuin ns. valtaväestö. Kynnys avun hankkimiseen ja ammatilliseen apuun tukeutumiseen saattaa heille olla matalampi. Aina ei myöskään tukea ole saatavissa omasta lähipiiristä.
Monien psykoterapeuttienkin ajatus saattaa olla ”Me terapeutit olemme kaikki suvaitsevaisia, ja SSM-asiakkaathan ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin, joten miksi tarvitsisimme jotakin erityistä koulutusta tämän potilasryhmän kanssa työskentelyyn?”. Terapeutti voi myös ajatella, ettei potilaan seksuaalisella identiteetillä tai orientaatiolla ole mitään väliä. Yleensä tällä ajattelulla pyritään ehkä tuomaan esiin terapeutin omaa suvaitsevaisuutta ja tasavertaisen potilaskohtelun lähtökohtaa. Malley & Tasker (1999) kuitenkin korostavat, että työskennelläkseen SSM-asiakkaiden kanssa, terapeutilla tulisi olla uskallusta sekä taitoa tunnistaa ja nostaa esiin terapiakontaktissa problematiikkaa, joka liittyy nimenomaisesti seksuaali- ja / tai sukupuoli-identiteetin kysymyksiin. He huomauttavat tämän saattavan estyä juurikin sen takia, että terapeutti yrittää korostaa asenteensa sallivuutta ja hyväksyväisyyttä.
Nissisen (1999) mukaan terveydenhuollon tulisi kiinnittää huomionsa esim. homo- ja bimiesten ryhmään jo senkin vuoksi, että sen jäsenillä näyttäisi olevan erityisiä terveydelliseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin liittyviä riskejä ja resurssitekijöitä. SSM-asiakkaiden terapiaan tuomat psykoseksuaaliset huolet ja ongelmat, kuten McNally & Adams (2000) toteavat, ovat myös erilaisia kuin ns. valtaväestön vastaavat. Yhtenä ongelmana on psykoseksuaalisten ongelmien luokittelu ja tarkastelu heteronormatiivisesta näkökulmasta käsin, mikä terapeutin tulisi tunnistaa. Terapeutilta vaaditaan myös osaamista näiden asioiden käsittelyyn asiakkaiden monimuotoisuus huomioiden. Erityisasiantuntevaa lähestymistapaa tarvitaan psykoterapiassa, sillä SSM-asiakkailla saattaa olla sellaisia ongelmia, joita ei ns. valtaväestöä edustavilla asiakkailla ole, vaikkakin Bettingerin (2001) mukaan SSM-asiakkaat yleensä hakeutuvat psykoterapeutin vastaanotolle samankaltaisten ongelmien takia kuin muutkin potilaat. Kyseessä on kuitenkin yhteiskunnallisesti edelleen sorrettu ihmisryhmä, joka joutuu taistelemaan tasavertaisten oikeuksien puolesta. Ihmisten kokemat ongelmat saattavat siis olla kovin samankaltaisia, mutta kulttuurinen toimintaympäristö (ympäristö, jossa ongelmat syntyvät ja jossa niitä pyritään ratkomaan) on SSM-asiakkaille täysin erilainen. Kuten Kurri (2011) nostaa esiin, terapeutin on tärkeä tietää, että kulttuurinen ympäristö SSM-asiakkaalle on erilainen kuin ns. valtaväestöön kuuluville asiakkaille.
Alakulttuurisensitiivisyys ja erityisasiantuntevan näkökulman omaksuminen myös parantavat terapeutin kyvykkyyttä terapeuttiseen työskentelyyn SSM-asiakkaan kanssa ja ala- kulttuurisensitiivisen näkökulman puuttuminen voi olla esteenä onnistuneen terapian toteutumiselle (Safren, 2001a).
Lähteet, joihin tekstissä on viitattu:
Davies, D. (2011). Towards a Model of Gay Affirmative Therapy teoksessa Pink Therapy – A Guide for Councellors and Therapists Working with Lesbia, Gay and Bisexual Clients. Maidenhead: Open University Press.
Malley, M. & Tasker, F. (2007). "The difference that makes a difference": What matters to lesbians and gay men in psychotherapy. Journal of Gay & Lesbian Psychotherapy. Vol. 11, 1/2, 93-109.
Perlman, G. (2003). Gay affirmative practice teoksessa Anti-Discriminatory Counselling Practice (Lago, C. & Smith, B). London: Sage. 50-61.
Bradford, J.; Ryan, C. & Rothblum, E.D. (1994). National Lesbian Health Care Survey: Implications for mental health care. Journal of Consulting and Clinical Psychology. 62, 228-242.
Cochran, S.D.; Sullivan, J.G. & Mays, V.M. (2003). Prevalence of mental disorders, psychological distress and mental health services use among lesbian, gay and bisexual adults in the United States. Journal of Consulting and Clinical Psychology. 71, 53-61.
Jones, M.A. & Gabriel, M.A. (1999). Utilization of psychotherapy by lesbians, gay men and bisexuals: Findings from a nationwide survey. American Journal of Orthopsychiatry, 69, 209-219.
Herman, E. (1994). Psychiatry, Psychology and Homosexuality. New York: Chelsea House Publishers.
Hughes, T.L., Haas, A.P. & Avery, L. (1997). Lesbian and mental health: Preliminary results fro the Chicago Women's Healt survey. Journal of Gay & Lesbian Medical Association. 1(3): 137-148.
Liddle, B.J. (1997). Gay and lesbian clients' selection of therapists and utilization of therapy. Psychotherapy, 34(1): 11-18.
Malley, M. & Tasker, F. (1999). Lesbians, gay men and family therapy: A contradiction in terms? Journal of Family Therapy, 21:3-29.
Nissinen, J. (1999). Homo- ja bimies sosiaali- ja terveyspalveluissa teoksessa Homo fennicus – Miesten homo- ja biseksuaalisuus muutoksessa (Lehtonen, J., toim.). Sosiaali- ja terveysministeriö ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunta. Helsinki.
McNally, I. & Adams, N. (2000). Psychosexual Issues teoksessa Issues in therapy with lesbian, gay, bisexual and transgender clients (Neal, C. & Davies, D., toim, 2000). Buckingham: Open University Press
Bettinger, M. (2001). It's Your Hour: A Guide to Queer-affirmative Psychotherapy
Kurri, K. (2011). Terapeuttien hämmennys homo-, lesbo-, bi- ja trans-parien kanssa teoksessa Saanko olla totta? – Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus (Tuovinen, L.; Stålström, O.; Nissinen, J. & Hentilä, J., toim., 2011). Helsinki: Gaudeamus.
Safren, S.A., Hollander, G., Hart, T.A., & Heimberg, R.G. (2001a). Cognitive-behavioral therapy with lesbian, gay, and bisexual youth. Cognitive and Behavioral Practice, 8, 215-223.
